Etätehtävä

Tehtävänä on siis tutustua tähän jaloon ammattiin ja sen historiaan. Millaista oli olla parturi-kampaaja sata vuotta sitten? Millaista se on nyt? Mihin kaikkeen hiusalan ammattilaisina oikein pystymme?

1800-luvulla hius- ja partatyylit ottivat aikamoisia kehitysaskeleita. Miesten hiustyyli 1810-luvulla ei vaatinut paljoa parturointia. Hiusten annettiin kasvaa ylipitkiksi ja ne haluttiin saada näyttäämään sotkuiselta. Hiustyylin tarkoitus oli viestiä yksilön vapautta, ja ettei kuulu virkapukuisten joukkoon. Parrattomuus oli muotia. Naisten kampausten tärkein osa oli kiharat otsalla, ja korvilla. Hiuksia pidettiin poikkeuksetta kiinni, ja kampauksia koristeltiin koruilla, pannoilla ja diadeemeillä, eli ''kruunuilla''. 1820-luvulla hiuksiin tehtiin keskijakaus, vedettiin sivuille ja kiinnitettiin taakse. Naiset alkoivat poikkeuksetta käyttää hattuja julkisilla paikoilla. Vuoden 1935 kieppeillä naisten kampaukset muuttuivat huolitelluimmaksi, ja miehet alkoivat taas kasvattaa partaa ja viiksiä.

Ludwig van Beethoven on hyvä esimerkki miesten sotkuisesta hiustyylistä.

Nainen diadeemin kanssa.

Venäläinen nainen keskijakauskampauksessa.

Vuodesta 1940 lähtien miehet todella olivat innostuneita parran ja/tai pulisonkien kasvattamisesta. Naisille yleistä oli päälaella nököttävät nutturat, joita koristeli helmet, kammat yms.. Miehillä hiukset pysyivät enemmän tai vähemmän pitkinä, kunnes vuonna 1960 muotiin tuli lyhyemmät hiustyylit. Tällöin keksittiin myös öisin pidettävät puiset muotit viiksille ja parralle, joiden oli tarkoitus pitää karvat muodossaan. Naiset pitivät hiuksissaan yön yli metallisia rullia, jotta aamulla heitä odottaisi kiharapehko. Tähän kuitenkin löytyi helpompi ratkaisu vuonna 1872, kun ranskalainen parturi-kampaaja Marcel Grateau keksi kihartimen, jolla kollegat pystyivät tekemään naisille ''the marcel wave''-nimisiä kampauksia.

Marcel wave -kiharat

Ensimmäinen kiharrin!

Tähän asti hiuksia laitettiin kotona. Ne, jotka osasivat laittaa hiuksia, kävivät laiton tarpeessa olevien kotona fixailemassa heidän hiuksiaan. Vuoden 1880 tienoilla perustettiin ensimmäinen hiussalonki. Sen perustaja Martha Harper sai monen muunkin haluamaan omaa salonkia, joten hän auttoi halukkaita kouluttautumaan sekä perustamaan samankaltaisen salongin kuin hänen omansa. Parturi-kampaajan ammatin tärkeys alettiin ymärtää vasta 1800-luvun loppupuolella. 

1900-luvun alkupuolella naiset alkoivat pitää lyhyemmästä hiustyylistä. Tarvittiin uusi kiharrustapa, kun kiharrin ei enää toiminutkaan lyhyeen hiukseen. Saksalainen Karl Nessler keksi laitteen, jolla sai kestokiharat, eli permanentin. Vuoden 1920 jälkeen permanenttilaitteita paranneltiin turvallisemmiksi.

1920 onkin lempivuosikymmeneni hiusten ja muodin historiassa! Muotiin tuli todella lyhyt, korville ylettyvä polkkamalli, joka oli joko päätämyöten kammattu kihara tai suora. Miehet alkoivat lyhentää hiuksia, eikä partaa tai viiksiä juurikaan enää nähty. 1925 keksittiin muuten ensimmäinen hiustenkuivaaja!

                                 

20-luvulta hypätäänkin 50-luvulle. Naisten muotia olivat vyötärön korostamien

(kellohelmaiset mekot), kissamaiset rajaukset sekä tarkat kiharakampaukset. Miehillä toimi huoleton yleisilme. Nuorien miesten hiusihanteena pidettiin James Deania. Puvun housut sai olla löysät ja yleisilme huoleton. 

Vaatemuoti 50-luvulla keskeytyi nimenomaan kellohelmojen ympärille. Tyylin haluttiin olevan siisti. Mekkoihin alettiin kirjailemaan villakoiria, joista tulikin 50-luvun symboli. Coco Chanelin luoma pikkumusta keksittiin kyseisellä vuosikymmenellä, ja on edelleen yksi naisten muodin kulmakivistä. Kankaat pidettiin kevyinä ja värit rohkeina.

Meikkaaminen koostui huulipunasta, meikkivoiteesta ja ripsiväristä. Meikkivoiteita kehiteltiin ohuimmiksi, ja ripsiväriharjaan hierottiin sametista nukkaa ennen levittämistä. Näin ripsistä saatiin tuuheammat. Eyelinerit valtasivat markkinat ja menivät kuin kuumille kiville.

Parturi-kampaajan yleisin työpaikka on parturi-kampaamoissa, joko omassa yrityksessä tai toisen vuokratuolilla tai palvelussa. Lisäksi työpaikkoina toimii muun muassa kylpylät, hotellit ja palvelutalot. Parturi-kampaaja voi työskennellä myös alan myynti-, konsultointi- ja koulutustehtävissä sekä teatteri- ja media-alan palveluksessa. 

Mielestäni yksi houkuttelevimmista kampaamoista Suomessa sijaitsee Helsingissä. Paikka on nimeltään QHAIR. Kyseisen kampaamon nettisivut ovat selkeät ja galleriasta löytyy paljon kuvia. Facebook-sivuilla ei ole pelkkää mainontaa hinnoista ja palveluista, vaan sieltä löytyy myös tutoriaaliklippejä hiusten laittoon liittyen. Lisäksi yrityksellä on oma blogi ja nettisivuilta löytyy hiusaiheisia artikkeleita. Kaikki tämä yhdessä antaa vaikutelman trendikkäästä, ajan siivellä pysyvästä kampaamosta, jossa myös henkilökunnan on oltava ammattitaitoista. Hyvä some-näkyvyys moninkertaistaa yrityksen asiakaskuntamahdollisuuden ja antaa luotettavan kuvan henkilökunnastaan.

Hiustrendi on jatkuvasti muuttuva ilmiö. Ammattilaisen täytyy olla koko ajan tietoinen siitä, mikä on sillä hetkellä muotia. Ajan hermoilla pysyminen on tärkeä ammattitaitovaatimus. Lisäksi parturi-kampaajan ei tulisi koskaan ajatella, että kun on tarpeeksi pitkään harjoitellut, osaa tehdä kaiken. Ammatti kun on sellainen, ettei ikinä tule olemaan täysin valmis. Koko ajan voi kehittyä. 2000-luvulla on täysin vapaat hiustyylit,ei ole yhtä tai kahta yleistä tapaa laittaa hiuksia. Siksi onkin tärkeää, että parturi-kampaaja osaa tehdä työnsä mahdollisimman laajasti, ja haluaa oppia koko ajan lisää.

Parturi-kampaajan yksi tärkeimmistä taidoista on tietenkin asiakaspalvelu. Täytyy osata kuunnella asiakasta, lukea hieman rivien välistä ja oppia tunnistamaan erilaisia ihmistyyppejä. Työ pitää osata tehdä varmasti. Epäröinti ei houkuttele asiakasta tulemaan enää uudestaan. Parturi-kampaajan pitää muistaa, että on tärkeää luoda vakioasiakkaita. Hyvä työnjälki viimeistellään loistavalla asiakaspalvelulla.

Lähteet:

http://thehistoryofthehairsworld.com/hair_19th_century.html

http://thehistoryofthehairsworld.com/hair_20th_century.html

http://www.jcpieksamaki.fi/tapahtumat/aluekokous+2011/50-luvun+vinkkeja

Kuvat:

Pinterest

http://theomniscientmussel.com/2009/02/beethoven-string-quartet-op-95-serioso/

http://www.hymntime.com/tch/bio/e/a/s/east_jt.htm

https://en.wikipedia.org/wiki/Marcelling

http://www.hairarchives.com/private/victorian1new.htm

http://www.glogster.com/14mhornung/1920-s-women-s-fashion-by-makenzie-hornung/g-6lst0b1t49e6q1kiq18lsa0

*kuvat joille ei ole linkkejä, on kopioitu tekstilähteistä

Tasamittainen A-linja

Hei taas!

Ammattikoulussa ehdottomasti yllättävintä oli huomata, kuinka nopeasti päästiin tekemään itse leikkauksia. Minulle, joka ei ikinä koskaan ole leikannut yhtään kenenkään hiuksia, annettiin sakset kätöseen ja eikun harjoittelemaan! Tästähän se lähtee sitten sujumaan. 

Tänään koulussa ollaan oltu tarkalleen kaksi viikkoa, ja tämä A-linjainen leikkaus, oli neljäs malli, joka hiuspäälle on tehty. Nopeaa etenemistä siis!

1. Aloitetaan jakamalla kosteat hiukset kuuteen lohkoon kampaa apuna käyttäen (jakaukset takana ja sivuilla leikattavan muotolinjan mukaiset). Kuvassa lohkot ovat jo leikattu.. Seuraavaksi otetaan koko hiusrajalta mittalinja, josta saadaan leikattua mittahiukset eteen molemmille sivuille. Tässä tapauksessa halusimme, että sivujen pisimmän ja takaosan lyhyimmän kohdan pituusero olisi n. 3cm.  Leikkaaminen aloitetaan takaa jommalta kummalta puolen keskijakausta ottamalla leikkausosio sormien väliin ja kääntämällä niitä hieman alaviistoon kohti etuosaa. Ja sitten vain sakset heilumaan! Kun mittalinja on leikattu, leikkausta jatketaan vapauttamalla alimmista lohkoista sentti kerrallaan. 

2. Leikkausta jatketaan leikkaamalla keskimmäiset lohkot. Jakaukset edelleen A-linjan muodossa!

3&4. Takaosa leikattu. Sivuttaisessa kuvassa tulee linja näkyvästi esiin. Seuraavaksi vuorossa olisi sivut. En tietenkään muistanut kuvata tätä vaihetta, mutta idea on sama; eli alhaalta ylöspäin 1cm kerrallaan!

5. Valmis leikattu malli vielä kosteana. 

6. Seuraavaksi kuivasin hiukset föönillä ja kuvassa näkyvällä luurankoharjalla niskasta aloittaen.

7. Kun hiukset oli kauttaaltaan kuivat, viimeistelin ne muotoiluraudalla taittaen latvaa sisään päin osio kerrallaan.

8. Tadaa! Valmiina ja viimeisteltynä.

Omasta mielestäni leikkaus oli pääosin onnistunut. Linja erottuu ja molemmat puolet olivat suhteellisen symmetriset. Vielä on kuitenkin harjoiteltava ja paljon. Takaosa olisi voinut olla ehkä vieläkin lyhyempi, jotta linjaan olisi tullut selkeä pituusero etu- ja takaosan välille. Näin malli olisi erottunut vielä paremmin valmiissa märässä hiuksessa. No, harjoitus tekee mestarin!

Let's get this party started

Hellurei!

Voi juku. Täällä sitä nyt ollaan. Jyväskylässä. Ainakin seuraavat kaksi vuotta, toteuttamassa yhtä omista unelmistaan, nimittäin opiskelemassa parturi-kampaajaksi! Niin jännää!

Tosiaan, olen haaveillut parturi-kampaajan ammatista salaa varmaan koko ikäni. Ainakin siitä asti, kun sidoin kuminauhalla äitini leikkaamia, lattialle tippuneita sukulaisten hiusten pätkiä pieniin tuppohin ja ''siistin'' niitä. Ikää minulla oli tuolloin ehkä neljä tai viisi vuotta. Ne ovat ensimmäisiä muistojani, kun tajusin olevani kiinnostunut hiuksista ja niiden eri ulottuvuuksista.

Minulle oli kuitenkin 9. luokalla selvää, että halusin ehdottomasti peruskoulun jälkeen lukioon (nimenomaan IB-linjalle), enkä ammattikouluun. Lähin IB-lukio oli Kuopiossa, 84:n kilometrin päässä silloisesta kotipaikkakunnastani Iisalmesta. Hyväksymiskirjeen kolahdettua kesällä postiluukkuun, keräsin kimpsut ja kampsut kasaan ja tein 16-vuotiaana Kuopiosta itselleni kodin. 

Intohimo hiuksiin säilyi läpi lukioajan, vaikka IB-linja vaihtuikin reilun vuoden jälkeen kansalliseen lukioon. Neljän vuoden aikana tuli tehtyä vaihto-oppilaille vanhojen tanssi -kampauksia, värjättyä kavereiden hiuksia ja väsättyä lettejä koulun käytävillä. Omatkin suortuvat kerkesi vaihtaa väriä moneen otteeseen.

Tiesin aina, että aion opiskella parturi-kampaajaksi jossain vaiheessa. Joko yliopiston jälkeen, tai ''sitten joskus kun on aikaa''. Viime jouluna ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen, kun ammatin valinta alkoi konkretisoitua ja yhteishaut lähestyä, rupesin miettimään syitä sille miksi en voisi sinä keväänä hakea. En keksinyt yhtään. 

Ja onnekseni voin toistaa, että täällä sitä nyt tosissaan ollaan, jippii! Jokainen päivä tämän parin viikon aikana on sisältänyt jotain uutta. On aivan erilaista opiskella aihetta, joka aidosti kiinnostaa, ja jonka parissa viihdyt myös vapaa-ajalla, verrattuna lukion yleissivistävään oppimäärään. Parasta on ollut huomata, kuinka jokaisella luokalla olevalla on sama intohimo ja halu oppia, en malta odottaa mitä kaikkea seuraavan kahden vuoden aikana tulee tapahtumaan!


Blogi toimii osana opintoja, joten tulet löytämään täältä kaikennäköistä hiuksiin liittyvää teoriatehtävistä käytännön kokeiluihin.