Ihon rakenne koostuu kolmesta kerroksesta. epidermiksestä, dermiksestä ja subkutiksesta. Jokaisessa näissä on vielä omat pienet kerroksensa. Epidermis on ihon päälimmäinen kerros, joka sisältää neljä solukerrosta. Ylin niistä on sarveissolukerros, joka koostuu kuolleesta, jo keratinisoituneista sarveissoluista. Tämän alla on jyväissolukerros, jonka solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväsiä. Valmistumisen jälkeen solu muuttuu litteäksi ja sen sisällä oleva tuma häviää. Eli näin solu kuolee ja nousee yllämainittuun sarveissolukerrokseen. Jyväissolukerroksen alla on okasolukerros, jonka okasolut ovat liittyneet toisiinsa hyvin tiivisti desmosomien avulla. Seassa on myös Langerhansin soluja, jotka ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää. Tyvisolukerros on epidermiksen alin kerros, jossa on jakaantuvia tyvisoluja. Solun toinen jakaantunut osa nousee jyväissolukerrokseen. Tyvisolukerroksessa on myös melanosyyttisoluja, jotka valmistavat pigmenttiä, sekä Merkelin soluja, jotka välittävät tuntoaistimuksia. Epidermiksen tehtävänä on suojata elimistöä mekaanisesti, fysikaalisesti, kemiallisesti ja mikrobiologisesti.
Epidermiksen jälkeinen kerros dermis, eli verinahka, on sidekudosta, joka koostuu kahdesta proteiinista: kollageenista ja elastiinista. Kollageeni on ihon rakenneaine, ja elastiini antaa iholle sen joustavan ominaisuuden. Iän myötä kollageeni ja elastiini vähenee, mikä aiheuttaa ihon ''rupsahtamisen'', ja on osasyy ryppyjen muodostumiseen. Dermiksessä on myös runsaasti hermoja sekä imu- ja verisuonia, kun taas epidermiksessä kahta viimeistä ei ole lainkaan. Verisuoniston kautta iho saa ravinoaineita. Dermiksessä sijaitsee näiden lisäksi myös karvan juuriosat sekä tali- ja hikirauhaset. Dermis toimii vesivarastona ja suojana.
Ihon alin kerros on subkutis, joka on pelkkää rasvakudosta. Se toimii liimana yllä olevien pintakerrosten ja alla olevien kudoksien, lihasten, rustojen ja luiden välillä. Subkutis on elimistön rasvavarasto ja lämpöeriste. Se myös pehmentää iskuja.
Hiukset itsessään ovat kuollutta ja kovettunutta solukkoa, eli toisin sanoen keratiinia. Hiuksesta se osa, joka on ihon alla, elää ja kasvaa karvatupessa. Hius syntyy karvatupen pohjaosassa hiusnystyssä jatkuvan solunjakautumisen seurauksena. Hiusten pigmentti muodostuu hiusnystyn yläosassa olevissa melanosyyteissä. Myös hiusverisuonet ovat hiusnystyssä. Niiden kautta kulkee ravintoa ja hapekasta verta soluille. Jatkuvasti uusiutuva solukko työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin, jolloin solut litistyvät, menettävät tumansa, muuttuvat pitkulaisiksi ja näin karva alkaa syntyä. Se työntyy jatkuvasti ulos päin, ja kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta. Tämän jälkeen solujen jakautuminen, ja tämän vuoksi myös hiuksen kasvu, loppuu. Karvatuppi supistuu, eikä hius ole enää kiinni verisuonissa eikä ravinnonlähteissä. Viimeisenä on lepovaihe, jonka aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Hiusnystyssä alkaa jakaantumaan uudet solut ja näin taas uusi hius syntyy ja kasvuprosessi alkaa alusta. Se, onko sinulla kiharat vai suorat hiukset, johtuu karvatuppesi muodosta. Yksinkertaisesti, jos karvatuppesi on suora, kasvaa sinulla suora hius, jos taas kaareva, sinulla kasvaa kihara hius.
Hiuspohjan epidermis on paksumpi kuin muualla. Jos hiuspohjan solut alkavat uusiutumaan normaalia tiheämmin, alkaa päänahka hilseilemään. Hilseily voi olla seuraus monesta eri tekijästä, kuten esimerkiksi hormonitoiminnasta, ravitsemuksesta tai vääränlaisesta kotihoidosta. Hiusten liiallinen pesu aiheuttaa myös hilseilyä. Mikrobikantaan kuuluva hiivasieni lisääntyy myös hilseilyn yhteydessä, mutta ei tiedetä, johtuuko hilseily sienestä, vai onko sieni seuraus hilseilystä.
Hiuspohjan epidermis on paksumpi kuin muualla. Jos hiuspohjan solut alkavat uusiutumaan normaalia tiheämmin, alkaa päänahka hilseilemään. Hilseily voi olla seuraus monesta eri tekijästä, kuten esimerkiksi hormonitoiminnasta, ravitsemuksesta tai vääränlaisesta kotihoidosta. Hiusten liiallinen pesu aiheuttaa myös hilseilyä. Mikrobikantaan kuuluva hiivasieni lisääntyy myös hilseilyn yhteydessä, mutta ei tiedetä, johtuuko hilseily sienestä, vai onko sieni seuraus hilseilystä.
Hiusten rakenne on kerrosmainen. Sen pintakerrosta kutsutaan suomukerrokseksi, joka koostuu levymäisistä keratiinikuiduista, jotka päällekkäin limittyessään muodostavat hiuksen pinnan. Nämä keratiinikuidut määrittelevät pinnan kiillon. Mikäli ''suomut'' ovat auki, ei hius kiillä paljoa. Jos taas kuidut ovat nätisti päällekkäin, kiiltää hius kauniisti. Tämän kerroksen kuntoon voidaan paljon vaikuttaa itse esimerkiksi shampoo- ja hoitoainekäsittelyillä. Shampoo toimii siten, että se avaa pintakerroksen niin, että sen vaikuttavat ainesosat pääsevät imeytymään hiukseen. Hoitoaine taas sulkee suomut takaisin. Veden lämpötilallakin voi vaikuttaa suomujen asentoon. Lämpösuojasuihkeet suojaavat hiusta muotoilurautojen kuumuudelta pitämällä suomut kiinni lämpökäsittelyn ajan. Jos pintakerrokseen muodostuu aukkoja rasittavien käsittelyn aikana, voi niitä korjata tilapäisesti. Lopullista korjaamista ei kuitenkaan pysty tekemään. Tällöin huokoinen latva tulee leikata kokonaan pois.
Rakenteelliset ominaisuudet:
Hiusten rakenteellisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan hiuksen joustavuutta, venyvyyttä, taipuisuutta, kohoamista, paksuutta, kiiltoa ja sähköisyyttä. Näitä ominaisuuksia tarkkailemalla, parturi-kampaajan täytyy selvittää, mitä hiuksille voi tehdä; millä väreillä hiusta voi värjätä ja kuinka sitä voi muotoilla.
Hiuksen kunnon voi määritellä sen venyvyyden ja joustavuuden perusteella. Mitä venyvämpi hius on, sitä enemmän siinä on vaurioita. Hyväkuntoinen hius venyy, mutta pystyy palautumaan takaisin normaaliksi.
Taipuisuus vaikuttaa kampausten tekoon. Jos hiukset ovat sileät ja litteät, pyritään niitä kohottamaan muotoilutuotteiden avulla. Niiden tarkoitus on luoda hiusten välille kalvo, joka pitää hiukset erossa toisistaan. Myös permanenttia käytetään lopulliseen rakenteen muutokseen, jolloin hius muuttuu kokonaan kiharaksi.
Sähköisyys on yleinen ja inhottava, mutta helposti (ainakin väliaikaisesti) korjattava ongelma. Sähköisyys johtuu hiuksen negatiivisesta varauksesta, jolloin hiukset pyrkivät poispäin toisistaan. Negatiivista varausta esiintyy erityisesti huonokuntoisessa hiuksessa. Hiuksiin voidaan käyttää tällöin esimerkiksi hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja öljyjä, joissa on positiivisesti varautuneita osia. Ne laskeutuvat hiuksen pintaan muodostaen kalvon, joka autaa hiuksia elämään sovussa.
Hiusten kiilto on tietysti seuraus siitä, kuinka hyvä- tai huonokuntoinen hius on. Hyväkuntoisen hiuksen pintakerros on tiivis ja suljettu, ja heijastaa tällöin valoa kauniisti. Huonokuntoinen hius on rosoinen, eikä heijasta valoa samaan suuntaan. Tällainen hius tarvitsee kosteuttavia ja silottavia tuotteita, jotka sulkevat suomukerroksen.
Se, kuinka ohuet tai paksut hiukset ovat, luovat hiuksille kohoutumisen. Ohuet, harvat ja veltot hiukset on vaikeampi saada kohoamaan kuin paksut ja tuuheat. Kohoutuminen vaikuttaa kampausten tekoon, ja siinä käytettävien muotoilutuotteiden valintaan.
Hiusten paksuus johtuu hiusten määrästä ja yksittäisen hiuksen paksuudesta. Henkilö, jolla on paljon hiuksia, mutta niiden läpimitta on alle 0,04 millimetriä, omaa yleensä ohuet hiukset. Ja henkilö, jolla on määrällisesti vähän hiuksia, mutta yksittäinen hius on yli 0,06 millimetriä, saattaa omata paksut hiukset. Kemialliset käsittelyt ohentavat hiuksen läpimittaa.
Hiuksen laadulliset ominaisuudet:
Hiusten ominaisuuksiin vaikuttaa henkilön syntyperä. Hiuksen laatu vaihtelee eri maalaisten välillä. Skandinaavisen ja keskieurooppalaisen (kaukasialainen hiuslaatu) hiuksen pintakerros sisältää 6-8 kerrosta, ja voi olla kihara, laineikas tai suora. Hiuksen läpimitan muoto vaihtelee pyöreän ja ovaalin välillä. Väriskaala on mustasta vaaleaan. Hiusten määrä vaihtelee 80 000 ja 150 000 hiuksen välillä.
Itämainen hius, eli mongoloidinen hiuslaatu (esim. kiinalaisten ja japanilaisten omaava hiuslaatu) on suora, väriltään musta, paksu ja vastustuskykyinen. Läpimitan muoto lähes aina pyöreä. Tämä hiuslaatu kasvaa kaikista laaduista nopeiten. Hiusten määrä on kuitenkin vähäisempi kuin eurooppalaisilla.
Negroidinen hiuslaatu (useimmiten tummaihoisilla) on spiraalimaisen kihara ja läpimitaltaan jopa nauhamaisen litteä. Negroidilainen hius ei kestä vetämistä, ja murtuu helpommin kuin kaukasialainen hius. Sen pinta myös huokoistuu helposti, eikä kestä kemiallista tai mekaanista rasitusta hyvin.
Että sellaista tällä kertaa! Mielenkiintoista, mutta aikaa vievää puuhaa näiden asioiden opettelu.. Seuraavalla kerralla palaillaan kaverille kotona tehdyn tyvikasvun värjäyksen kanssa.:)
Rakenteelliset ominaisuudet:
Hiusten rakenteellisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan hiuksen joustavuutta, venyvyyttä, taipuisuutta, kohoamista, paksuutta, kiiltoa ja sähköisyyttä. Näitä ominaisuuksia tarkkailemalla, parturi-kampaajan täytyy selvittää, mitä hiuksille voi tehdä; millä väreillä hiusta voi värjätä ja kuinka sitä voi muotoilla.
Hiuksen kunnon voi määritellä sen venyvyyden ja joustavuuden perusteella. Mitä venyvämpi hius on, sitä enemmän siinä on vaurioita. Hyväkuntoinen hius venyy, mutta pystyy palautumaan takaisin normaaliksi.
Taipuisuus vaikuttaa kampausten tekoon. Jos hiukset ovat sileät ja litteät, pyritään niitä kohottamaan muotoilutuotteiden avulla. Niiden tarkoitus on luoda hiusten välille kalvo, joka pitää hiukset erossa toisistaan. Myös permanenttia käytetään lopulliseen rakenteen muutokseen, jolloin hius muuttuu kokonaan kiharaksi.
Sähköisyys on yleinen ja inhottava, mutta helposti (ainakin väliaikaisesti) korjattava ongelma. Sähköisyys johtuu hiuksen negatiivisesta varauksesta, jolloin hiukset pyrkivät poispäin toisistaan. Negatiivista varausta esiintyy erityisesti huonokuntoisessa hiuksessa. Hiuksiin voidaan käyttää tällöin esimerkiksi hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja öljyjä, joissa on positiivisesti varautuneita osia. Ne laskeutuvat hiuksen pintaan muodostaen kalvon, joka autaa hiuksia elämään sovussa.
Hiusten kiilto on tietysti seuraus siitä, kuinka hyvä- tai huonokuntoinen hius on. Hyväkuntoisen hiuksen pintakerros on tiivis ja suljettu, ja heijastaa tällöin valoa kauniisti. Huonokuntoinen hius on rosoinen, eikä heijasta valoa samaan suuntaan. Tällainen hius tarvitsee kosteuttavia ja silottavia tuotteita, jotka sulkevat suomukerroksen.
Se, kuinka ohuet tai paksut hiukset ovat, luovat hiuksille kohoutumisen. Ohuet, harvat ja veltot hiukset on vaikeampi saada kohoamaan kuin paksut ja tuuheat. Kohoutuminen vaikuttaa kampausten tekoon, ja siinä käytettävien muotoilutuotteiden valintaan.
Hiusten paksuus johtuu hiusten määrästä ja yksittäisen hiuksen paksuudesta. Henkilö, jolla on paljon hiuksia, mutta niiden läpimitta on alle 0,04 millimetriä, omaa yleensä ohuet hiukset. Ja henkilö, jolla on määrällisesti vähän hiuksia, mutta yksittäinen hius on yli 0,06 millimetriä, saattaa omata paksut hiukset. Kemialliset käsittelyt ohentavat hiuksen läpimittaa.
Hiuksen laadulliset ominaisuudet:
Hiusten ominaisuuksiin vaikuttaa henkilön syntyperä. Hiuksen laatu vaihtelee eri maalaisten välillä. Skandinaavisen ja keskieurooppalaisen (kaukasialainen hiuslaatu) hiuksen pintakerros sisältää 6-8 kerrosta, ja voi olla kihara, laineikas tai suora. Hiuksen läpimitan muoto vaihtelee pyöreän ja ovaalin välillä. Väriskaala on mustasta vaaleaan. Hiusten määrä vaihtelee 80 000 ja 150 000 hiuksen välillä.
Itämainen hius, eli mongoloidinen hiuslaatu (esim. kiinalaisten ja japanilaisten omaava hiuslaatu) on suora, väriltään musta, paksu ja vastustuskykyinen. Läpimitan muoto lähes aina pyöreä. Tämä hiuslaatu kasvaa kaikista laaduista nopeiten. Hiusten määrä on kuitenkin vähäisempi kuin eurooppalaisilla.
Negroidinen hiuslaatu (useimmiten tummaihoisilla) on spiraalimaisen kihara ja läpimitaltaan jopa nauhamaisen litteä. Negroidilainen hius ei kestä vetämistä, ja murtuu helpommin kuin kaukasialainen hius. Sen pinta myös huokoistuu helposti, eikä kestä kemiallista tai mekaanista rasitusta hyvin.
Että sellaista tällä kertaa! Mielenkiintoista, mutta aikaa vievää puuhaa näiden asioiden opettelu.. Seuraavalla kerralla palaillaan kaverille kotona tehdyn tyvikasvun värjäyksen kanssa.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti