Permanentin historiaa
Ensimmäisen lämmöllä tekeytyvän permanenttimenetelmän kehitti Marcel Grateau vuonna 1872. Permanentti tehtiin pihdeillä, jotka lämmitettiin liekin avulla. Ensimmäisen permanenttikoneen kehitti espanjalainen Isidoro Calvete vuonna 1917. Karl Nessler aloitti permanenttiaineen suunnittelun vuonna 1896 ja toteutti sen ensimmäisen kerran vuonna 1905. Hän käytti permanenttiaineena lemän virtsaa ja vettä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Nessler huomasi, että hänen keksimäänsä kihajakojetta käytettiin Amerikassa, mutta sen toimivuus oli epäluotettavaa, eivätkä ne toimineet kovin hyvin.
Sveitsiläinen Eugene Suter halusi keksiä lämmittimen, jolla saataisin lyhyeenkin hiukseen kiharaa, mutta epäonnistui. Hänen avukseen tuli espanjalainen maahanmuuttaja Isidoro Calvete, joka keksi lämmittimen.
Sutter ja Calveten keksimä kihartimen lämmitin.
Pian tämän jälkeen huomattiin, että alkaaliset aineet parantavat kiharan pysyvyyttä, ja alettiin kehitellä permanenttiainetta. Celvete ajatteli, että hiuksen kemiaa täytyy tutkia lisää, ja hän palkkasi hommaan J. Bari-Woollssin. Hän huomasi, että jos keratiinisidoksia katkeaa, kiharoiden tekeminen on helpompaa. Hän kehitti aineen, jolla sai tehtyä permanentin ilman lämpöä. Tämä tekniikka on käytössä vielä tänäkin päivänä.
1970-luvun permanentti.
1980-luvun permanentti
1990-lukua
2000-luku
Näitä kaikkia vuosikymmeniä sekoittamalla saadaaan nykypäivän muotipermanentti. Hiukset eivät ole niin kerrostettuja kuin 80-luvulla, kiharat eivät ole niin isoja kuin 2000-luvulla, eivätkä niin näyttäviä kuin 70-luvulla. Kiharasta halutaan mahdollisimman luonnollinen.
3. Permanenttikiharia:
Kampauskiharaa:
Kampauskiharaa on usein vaikea saada tyvestä asti tasaiseksi kiharaksi. Kampauskihara on muotoiltu haluttuun asentoon. Permanenttikiharassa kiharat ovat pienempiä osioita.
4. Permanentillä halutaan saada pysyvää kiharaa. Sillä voidaan tehdä lättänästä hiuksesta kuohkea ja kohottaa tyveä. Lyhyet hiukset saadaan kohoamaan. Viime vuosikymmenen runsas permanenttiaika johtui sen trendikkyydestä ja median laajenemisesta. Maailmankuulut tähdet ihastuivat permanenttiin ja kun tieto siitä levisi, ihmiset halusivat olla kuin he ja pyysivät kampaajiltaan permanenttiä.
Sveitsiläinen Eugene Suter halusi keksiä lämmittimen, jolla saataisin lyhyeenkin hiukseen kiharaa, mutta epäonnistui. Hänen avukseen tuli espanjalainen maahanmuuttaja Isidoro Calvete, joka keksi lämmittimen.
Sutter ja Calveten keksimä kihartimen lämmitin.
Pian tämän jälkeen huomattiin, että alkaaliset aineet parantavat kiharan pysyvyyttä, ja alettiin kehitellä permanenttiainetta. Celvete ajatteli, että hiuksen kemiaa täytyy tutkia lisää, ja hän palkkasi hommaan J. Bari-Woollssin. Hän huomasi, että jos keratiinisidoksia katkeaa, kiharoiden tekeminen on helpompaa. Hän kehitti aineen, jolla sai tehtyä permanentin ilman lämpöä. Tämä tekniikka on käytössä vielä tänäkin päivänä.
1970-luvun permanentti.
1980-luvun permanentti
1990-lukua
2000-luku
Näitä kaikkia vuosikymmeniä sekoittamalla saadaaan nykypäivän muotipermanentti. Hiukset eivät ole niin kerrostettuja kuin 80-luvulla, kiharat eivät ole niin isoja kuin 2000-luvulla, eivätkä niin näyttäviä kuin 70-luvulla. Kiharasta halutaan mahdollisimman luonnollinen.
3. Permanenttikiharia:
Kampauskiharaa:
Kampauskiharaa on usein vaikea saada tyvestä asti tasaiseksi kiharaksi. Kampauskihara on muotoiltu haluttuun asentoon. Permanenttikiharassa kiharat ovat pienempiä osioita.
4. Permanentillä halutaan saada pysyvää kiharaa. Sillä voidaan tehdä lättänästä hiuksesta kuohkea ja kohottaa tyveä. Lyhyet hiukset saadaan kohoamaan. Viime vuosikymmenen runsas permanenttiaika johtui sen trendikkyydestä ja median laajenemisesta. Maailmankuulut tähdet ihastuivat permanenttiin ja kun tieto siitä levisi, ihmiset halusivat olla kuin he ja pyysivät kampaajiltaan permanenttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti